"Äiti oli tyyni ja onnellinen. Hän unelmoi porkkanoista ja perunoista, miten ne pyöristyisivät ja kasvoivat lämmössä. Hän näki vihreiden lehtien puhkeavan, niistä tuli meheviä ja voimakkaita, hän näki varsien huojuvan tuulessa sinistä merta vasten raskaina tomaattien, herneiden ja papujen painosta, Niistä perhe saisi syötävää"
-Muumimamma, Muumipappa ja meri-

tiistai 12. lokakuuta 2010

Soppaa, unelmia ja kuuraa

Kun mies ei ole päivällisaikaan kotona, niin välillä teen meille talon naisille kasvisruokaa. Kasvisosekeittoa taas sitten tein tänään ja siihen tuli bataattia, palsternakkaa, sipuli, porkkanaa, perunaa ja Nallentassun kasvisosekeiton innoittamana kokeilin nyt punajuurtakin sekaan. Raejuusto on kyllä ehdoton kasvisosekeiton lisuke ja tein lämpimiä juustoleipiä, johon tein juustotahnan juustoraasteesta, raejuustosta ja kananmunasta.

Ei tullut niin hyvää, kuin odotin, mutta hyvää kumminkin, ehkä suolaa olisi pitänyt olla enemmän...Leivät oli oikein hyviä. Lapset kyllä keittoa maistoi, mutta eivät tykänneet, olivat sitten leipälinjalla. Se, että lapset ei syö ei oikein enää jaksa hetkautta, ovat vähän nirsoja.:)
Iltapalaksi keitin vielä kauramannasuurimoista, mansikoista ja puolukoista vispipuuroa, josta tuli melkein keiton väristä. :)

Unelmiin, jotka liittyvät asumiseemme.
Tykkään meidän kodista ja pihasta, mutta on jotenkin tullut tunne, että kaipaisi lisää tilaa niin neliöissä, kuin asuin ympäristössäkin. Asumme tiiviillä omakotialueella ja aivan liki paperitehdasta ja minua on aivan luvattoman paljon alkanut ottaa korviin tuo tehtaalta kuuluva ainainen taustahäly,joka häiritsee, niin linnunlaulun, kuin sateen äänenkin kuuntelua.
Pikkuisen syrjemmässä oleva vanha puukoulu tai vastaava olisi ihan unelma. Lankkulattiat, vanhoja ovia, vanhat kauniit moniruutuiset ikkunat...
Olen varmaan kaikille sukulaisille hehkuttanut, kun nyt tuossa naapurikylällä olisi myynnissä v.1928 vanha pappila. Siellä olisi tilaa sisällä ja ulkona, mutta myös paljon kunnostettavaa. On inhottavaa, kun vanhoja rakennuksia ei pidetä niiden arvon ja tyylin mukaisesti(tässä tapauksessa sisältä). 

Mutta olisi aika ihana! Tuolla olisi tilaa minun omallekkin askarteluhuoneelle, nyt,kun joudun roudaamaan kamppeitani edes takas ruokapöydän ja säilytystilojen välillä.
 

Tilaa olisi myös kauniille kodinhoitohuoneelle(nyt meillä ei ole varsinaisesti ollenkaan) ja vanhojen lelujen nurkkaukselle. Kirpparilla olen nimittäin bongaillut aivan ihania juttuja näihin.(kuvat pappilasta, kodinhoitohuoneesta ja leluista ovat netistä).

No meillä on pieni kassavaje ja, kun sitä lottovoittoakaan ei ole tullut, että voisi ruveta tuollaisia unelmia toteuttamaan, niin toitaiseksi joutuu tyytymään unelmointiin. Mutta aina pitää olla unelmia ja haaveita, ne on yksi arkisen elämän suola.


Aamulla oli maa lumessa/kuurassa, nurmikko oli aivan valkoinen. Näinköhän kehäkukatkin lopettivat jo kunkintansa..?
  


Mukavaa illan jatkoa 
Maija

3 kommenttia:

JaanaElina kirjoitti...

Kasvissosekeittoa pitäisikin tehdä.Rupesi oikein tekemään mieli.

Ihania unelmia.Unelmia on hyvä olla.

Itsellänikin niitä on,vaikkei ne ehkä koskaan toteudu,mutta samansuuntaisia kuin sinulla.

Mukavaa keskiviikkoa.

Liisa kirjoitti...

Voi, unelmiahan pitää olla! ja joskus unelmat toteutuu joskus ei! mutta unelmat kantaa meitä elämässä.
Minäkin toivon usein että minulla olisi enemmän tilaa, olisi paikka säilöä ja laittaa esille, esim, oma nukkekokoelmakin, joka nyt makaa varastossa pahvilaatikoissa:( Joskus taas tuntuu, mitä minä sillä tilalle teen, tulee enemmän vaan ylläpitokustannuksia ja menoja, se on niin kaksipiippuinen juttu.

Ihanaa keittoa olet tehnyt, eilen minä söin kasvishernekeittoa ja oli hyvää!

Maija kirjoitti...

Olisihan tuo pappila kieltämättä ehkä jo liiankin iso 5:lle hengelle, kerrosala 360 neliötä ja kokonaisala 490 neliötä. Sitähän joutuisi siivousliikkeeltä tilaamaan viikkosiivouksenkin, Mutta on se silti ihana ja ostaisin jos pystyisin, saliin mahtuisi joulukuusikin keskelle lattiaa... :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...