"Äiti oli tyyni ja onnellinen. Hän unelmoi porkkanoista ja perunoista, miten ne pyöristyisivät ja kasvoivat lämmössä. Hän näki vihreiden lehtien puhkeavan, niistä tuli meheviä ja voimakkaita, hän näki varsien huojuvan tuulessa sinistä merta vasten raskaina tomaattien, herneiden ja papujen painosta, Niistä perhe saisi syötävää"
-Muumimamma, Muumipappa ja meri-

tiistai 6. syyskuuta 2011

Syyspuutarhan väri iloittelua

Ei tuolta puutarhasta voi pysyä pois, edes täällä blogissa:)
Vaikka mieli on jo niin syksyinen, niin puutarhassa vielä kesää riittää, varsinkin kauniilla kelillä, niin, kuin eilen ja tänään aamupäivällä.
Ystäväksi luokiteltava sukulainen sanoi, että puutarhassamme on satumaisuutta joka ei niin kuvista välity, no toivottavasti edes jotain välityy...Syksyn puutarha kylpee väriloistossa...
 Keittiön ikkunasta ihailin tätä näkymää johon voi sukeltaa; katse kulkee pisteestä toiseen, kukasta kukkaan ja jokaisen perästä löytyy jotain uutta, näkymä päättyy puutarhakompostin taakse villinä levinneeseen karhunkiertoon, pysyköön kompostin takana!

Kasvihuoneen kaariportilla kasvaa kalebassi kurpitsa, kurpitsoja ei tullut, kuin pikkuisia alkuja, mutta muuten näyttää kivalta, tuohon porttiin ensi kesänä ajattelin istuttaa humalan kasvamaan.
 Villiviinikatoksella viini saavutti lakipisteensä tänä kesänä, odotellaan sen tuuhentuvan.
verenpisara katoksen pöydällä
kynttiläkruunukin on saanut kaivatttua patinaa pintaansa
villiviinin syys hehkua
Väri iloittelua oranssin ja keltaisen sävyissä


"Vain yksi kurpitsa onnistui, mutta siitä mamma oli kovin ylpeä"
lainaus muumeista, ainoasta syntyy piirakka, hilloketta, ehkä lyhty tai maljakko...
 Maininnut olen, että keltaisista en niin perusta. Ainuttakaan keltaista en ole pihaamme istuttanut, kaikki on vanhaa perua. Mutta olen kääntämässsä kelkkaani, esimerkiksi vaalean keltainen siankärsämö on oikein kivan näköinen. Alue jossa olisi keltaisen, valkoisen, vihreän ja harmaan sävyjä voisi olla kiva(kiitos Claus Dalby ;))

Pölyttäjiäkin näkyy vielä paljon







Tonkkaan haettiin siankärsämöitä ja "nappikukkia", taisi ensimmäisistä kranssikin syntyä...Voiko niitäkään olla liikaa? Yhdet kranssi aineet taas tänään metsästä kerättiin...
Kierros syyspihalla päättyy lempipaikkaani, kuistille, jossa on tunnelmaa säällä, kuin säällä ja siellä odottaa...
 vadillinen puolukoita, jotka aamulla sain :)

En tiedä ensi kevään elämäntilanteesta mitään, olenko töissä, onko aikaa... Mutta suunitelmat jatkuu jo ensi keväälle, syksy on hyvä aika niiden tekoon. Listasin kasveja joita pitäsi/haluaisin hankkia, lista on kohonnut jo yli viidentoista lajin; perennoja, pensaita, puu... Joukossa on preeria mesiangervo"Filipendula rubra" ja punainen väinönputki"Angelica Gigas", nekin Claus Dalbyn Unelmien puutarhasta bongattu...
(nämä kaksi kuvaa netistä lainattu)
Puutarhaunelmien väliin mahtuu jo jouluisiakin unelmia ja tiedän, että en ole ainut :D


Blogiani käydään katsomassa ihan mukavasti, komentteja vastaanottaisin enemmänkin mielelläni, kiitän teitä jotka blogiani käytte lukemassa ja komenttia jättämässä!
 


6 kommenttia:

JaanaElina kirjoitti...

Upeita kuvia ja aivan ihanalta näyttää teidän puutarha.Mahtavia kukkiakin.Ei ihme että satumaiseksi sitä kehutaan.
Villiviinikatos voisi olla meidän puutarhaan sellainen kakkostoive,kasvihuoneen jälkeen.Sinulla ne onkin molemmat siellä.

Kommentointi onkin meikäläiseltä ainakin jäänyt huonolle.Aika on välillä kortilla,mutta yritän parantaa tapani.Käyn kyllä kurkkimassa postaukset.

Oikein mukavaa viikon jatkoa.

Riitta Sinikka kirjoitti...

Voi,mitä kuvia! Kiitos,kun sain ihastella!

Lovviisa kirjoitti...

Voi miten soma kuisti teillä...Oivallinen paikka syystunnelmointiin ja lumojoulun kotopesäksi :)

Kirsikka... kirjoitti...

Olipa paljon kivoja kuvia!!
Kuistinne on houkuttelevan näköinen, sinne on varmaan ihana kääriytyä hyvän kirjan, kuppi kuumaa, ja peiton kanssa!

Sini kirjoitti...

Kyllä satumaisuuden pystyy aistimaan! Kaunista. Ja totta vie, olen miettynyt joulua jo tovin. Tänään tuli joululehtimainokset ja kyllä meinaan tilata itselleni. Ihanaa laskeutua tunnelmointiin ja valmisteluihin ajoissa. Siinä unohtuu pimeä ja kurja loppusyksykin.

Maija kirjoitti...

Minulla onneksi nuo Toivekoti & Puutarhan ja Maalaisunelman tilaukset kestää juuri niin pitkään, että ensimmäiset jouluiset lehdet niistäkin saan ja jos siihen vielä pari päälle... :)
Niin syyskuun jälkeen, kun lehdet on tippuneet, keli yleensä harmaa ja se pimeys, se loppuu toivottavasti kauniisiin hankiin ja joulu on syksyn ja loppuvuoden odotettu huipennus! Itselle joulu tulee mieleen ensimmäisiä kertoja elo-syyskuussa; tekisikö sitä marjoista likööriä ja tarvisiko metsästä jotain aineksia kransseihin. Tänä vuonna ajattelin kokeillaa hyöttää kielon joulukukaksi.
Ja kuisti; se on mitä ihanin paikka juoda kuppi kuumaa, ihastella auringon paistetta, ottaa torkut sadesäällä, talvella ihailla jäääkukkia ikkunoissa ohi mennessään.
Kiitos kommenteistanne! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...