"Äiti oli tyyni ja onnellinen. Hän unelmoi porkkanoista ja perunoista, miten ne pyöristyisivät ja kasvoivat lämmössä. Hän näki vihreiden lehtien puhkeavan, niistä tuli meheviä ja voimakkaita, hän näki varsien huojuvan tuulessa sinistä merta vasten raskaina tomaattien, herneiden ja papujen painosta, Niistä perhe saisi syötävää"
-Muumimamma, Muumipappa ja meri-

perjantai 11. marraskuuta 2011

Onnen amuletti ja muita juttuja

Voi tätä hämärän hyssyä, niin on hämärää aamusta iltaan, että kuvaaminen on yhtä tuskaa. 
No jotain puuhasteluja kerrottava tänne.

Tein uuden korun itselleni, sellaisen onnen amuletin. 
sain kesällä kiven, vihreän Aventuriinin, joka sattumalta on tähtimerkkini vaa'an yksi horoskooppikivistä.
 Minulla oli valmiina tälläinen mokkanahkaisen oloinen nauha, jossa oli sulkariipus, lisäsin kiven siihen. Punoin sille verkon metallilangasta. Tähän saatan vielä riipuksia lisätä muitakin, on yksi sellainen pikkuruinen lapsuuden tavara joka voisi sopia ja jotain kuivattua kasvin osaa, juurta tai vastaava voisin tähän vielä laittaa.
Vihreästä Aventuriinista kerrotaan näin:
 Vihreä aventuriini kohottaa itsenäisyyttä, vahvistaa jalkoja ja jänteitä. Se auttaa ammatinvaihdossa ja tuo tullessaan hyvinvointia sekä tunteellista tasapainoa. Aventuriini on yleisrauhoittava ja parantava kivi, joka antaa kantajalleen omanarvontunnetta ja uskoa itseensä.
 Muinoin vihreän aventuriinin uskottiin kutsuvan Onnetarta erityisesti raha-asioiden suhteen.

Kuinka sopivasti tuo ammatinvaihdos osuikaan, täytyy laittaa kaulaan ensimmäisenä työpäivänä :)

Seuraavaksi himpun verran jouluistakin tunnelmaa.
 Jo vuosia sitten risuin, kristallein ja valoin tuunailemani kattokynttelikkö on taasen esillä joulun ja talven aikaa lupaillen, tällä kertaa se on olohuoneessa.
Sillä sen vaki paikalla keittiön ruokailuryhmän yllä on nyt joulukalenteri aihio; aavistuksen valkoista suhumaalia päällensä saanut oksa & valot. Siihen ripustetaan 24 piparia ja mietin, että joulukortitkin siihen voisi laittaa roikkumaan.

Keittiön ja eteisen välisen oven yllä roikkuu tekemäni pähkinä- hedelmä-kanelitanko köynnös, niin on hämärää, että salamalla joutuu räiskimään, että mitään tolkkua saa. 

Lopuksi arjen designia, mitäs tykkäätte Valion uusista tölkeistä?
Minun silmää mielyttää erityisesti nämä rasvattoman maidon, luomun ja tavallisen, tölkit

Klaus Haapaniemen mielikuvitukselliset piirokset, niin tämä maitotölkin kissa, kuin Iiittalan Taika-sarjan astioissa(joita en ikävä kyllä omista yhtäkään), mielyttää minua kovasti. Ihailen ihmistä kuka pystyy tuollaiseen luomiseen.

Luomun purkin suunnitelija Kristiina Lasus ammentaa inspiraationsa matkoistaan, kaukaisista kulttuureista ja tradioista, sekä luonnosta.

Hänen ajatelmansa toimii elämän ohjeena nykypäivänä:
"jos pystyisimme elämään 
enemmän tässä hetkessä
 ja huomaamaan asiat ympärillämme, 
meillä olisi varmasti paljon rikkaampi elämä"

Hyvää viikonloppua ja iloitkaamme (toivottavasti)lähestyvästä talvesta, vaikka talon lämmittäjän rahapussia kirpaiseekin.

2 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Ihana koru!
Ei oikein saata uskoa, miten lähellä se joulu jo on, kun nytkin ulkona +6 astetta...☺

Villa Haikara kirjoitti...

Hyvää pohdintaa sinulla tuolla aikaisemmin joulunajan valmisteluista ja kivoja toteutuksia ♥

Toivotaan, että amuletti tuo onnea ammatinvaihtoon - kuulostaa ainakin mieluisalta.

Tunnelmallista viikonloppua!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...